Jos vuoden viimeisen lauantain ottelua voisi kuvailla kahdella sanalla, ne olisivat “karvevaalitunnelma” ja “intensiteetti”. Ensimmäisen toteuttamisesta vastasivat yli 160 paikalle saapunutta Vilpas-fania, joita Vilpas Ultras johti sekä Pohitullin kauden ennätysyleisö (921), joista kotijoukkuetta kannusti onneksi suurin osa eli noin 760. Toisesta taas vastasi parasta koripalloa Suomessa pelaava armoton sarjajohtaja Salon Vilpas viikinkipurrellaan.

Ottelu on taas herättänyt kysymyksen siitä, olisiko jo aika luoda Uuteenkaupunkiinkin oma faniryhmä, jotta Pohitullissa voitaisiin elää laulun ja tanssin keskellä ainaisessa karnevaalitunnelmassa? Tällaista yhteisöllisyyttä kaipaa myös kasvava kaupunki.

Mitä tulee itse peliin, niin Korihait näytti avauspuoliskolla sellaisia otteita joita joukkueelta ei aivan alkukautta lukuun ottamatta ole nähty. Pallo liikkui hyökkäyksessä. Puolustuksessa taas oltiin valppaina eikä annettu montaa helppoa tekopaikkaa vastustajalle. Uusi päävalmentaja Damion Dantzler on siis aloittanut varsin lupaavasti ison ja pitkän työsarkansa, todellisen haasteen, jonka myötä hairyhmästä pyritään taas rakentamaan voittava joukkue.

Ainakin yksi voittaja kentällä jo nähtiinkin, nimittäin uusin hankinta, todellinen täsmäase Matthew Gibson, jonka veli Hunter Gibsonkin on Korihaissa pelannut vuonna 2015. Gibsonin johtajuuden avulla ensimmäisen 20 minuutin aikana nähtiin kentällä joukkue isolla J-kirjaimella, joukkue joka pelasi yhteen kummassakin kenttäpäädyssä.

Gibson kuitenkin loukkasi toisella jaksolla nilkkansa, eikä pystynyt kovasta halustaan huolimatta auttamaan joukkuetta esimerkillään ja kentällä nähdyllä johtajuudellaan enää toisella puolikkaalla. Peli alkoi ratketa vierailija Vilppaalle kolmannessa erässä. Korihailta puuttui paras yritys hyökkäyspäässä tasokkaasti pelannutta Korisliigan ykkösjoukkuetta vastaan. Vilpas käytti kovin prosentein paikkansa. Samaan aikaan Korihaiden hyökkäyspeli suli turhan tutuksi tulleeksi yksin yrittämiseksi, mikä taas vaikeutti korintekoa.

 

 

 

Peli päättyi rumiin lukemiin 65 − 109. Onneksi peli oli varsinkin ensimmäisellä puoliajalla tätä paljon tasaisempi, eikä tylyä lopputulosta ollut nähtävissä. Parhaimmillaan toisella jaksolla saattoi uskoa jopa haikalan pyörittävän viikinkipurren pyörryksiin ja hakevan itselleen ensimmäisen voiton pitkästä aikaan.

Rajut tosiasiat kuitenkin viiltävät edelleen hyvän yrityksen jälkeenkin. Paljon työtä ja parannettavaa riittää. Korihait on viimeksi voittanut 20.10. KTP:n Pohitullissa. Sen jälkeen tappioita on ehditty kärsiä jo aivan liikaa eli kaikkiaan 13. Siitä huolimatta Korihailla on kaikki mahdollisuudet palata voittavaksi joukkueeksi jo tammikuussa, kunhan ensimmäisen puoliajan pelin taso saadaan säilytettyä läpi ottelun.

Kun tänään Lapuan Kobrat yllättivät Kouvolan Kouvot vieraissa, jätettiin Korihait yksin sarjajumboksi kolmella voitolla ja kuudella pisteellä. Tästä suunta voi olla vain ylöspäin, siihen löytyy eväitä paitsi koko joukkueelta, erityisesti uusilta tuttavuuksilta Dantzlerilta ja Gibsonilta.

Korihailta Quinton Chievous oli odotetusti lepovuorossa. Salolaisilta puuttui edellisessä ottelussa itseään kolhinut avainpelaaja Juho Nenonen. Korihait lähti peliin viisikolla Kenney Funderburk − Matthew Gibson − Juan Pattillo − Sean O’Brien − Justus Kilpinen.

Salolaiset veivät ensimmäiset reilut kolme minuuttia suoraan 7 − 0 Tobin Carberryn ja Aaron Jonesin johdolla. Justus Kilpinen avasi haiden hanat pisteidentekoon vapaaheitoillaan ajassa 3:07.

Gibson teki ensimmäiset pisteensä kauden Korisliigassa ennen kuin neljä minuuttia tuli täyteen. Heti perään hän riisti pallon taikuri Teemu Rannikolta, joka oli silminnähden väsynyt edellisen toissapäivänä Salossa pelatun pelin jälkeen. Tässä tilanteessa pallon saatuaan Gibson tarjoili pistehai Pattillolle syötön komeaan donkkiin. Korihait olivat tulleet mukaan peliin ja alkoivat tosissaan haastaa salolaista huippujoukkuetta.

Heti seuraavassa hyökkäyksessä hyvin Nenosta tuurannut Matias Ojala laittoi lunta tupaan ja toppuutteli kiriä kolmosellaan. Kun vielä Johnathan Jordan onnistui hyppyheitossaan, meni ensimmäinen viisiminuuttinen vierailijoille lukemin 6 − 14.

Seuraavaksi Jordan heitti kummatkin vaparinsa ohitse. Muutoinkaan ei takamieheltä sujunut heitto bonusviivalta, osumatarkkuus tänään 4/9 eli huonohko 44 prosenttia. Samaa voidaan valitettavasti sanoa Korihaiden kolmosprosentista, vaikka seuranneessa tilanteessa Funderburk kolmosen upottikin. Kun vielä Pattillo teki erään kaksi koria ja Funderburk yhden, ensimmäisen erän loppu sujui tasaisissa merkeissä. Jordan ja Jones sekä Carberry kolmosellaan pitivät kuitenkin ottelun salolaiskomennossa.

Kova ensimmäinen erä päättyi 15 − 25. Korihait tuli vahvasti toisen erän alkuun, jonka kaksi ensimmäistä minuuttia se vei Pattillon hyppyheitoilla ja Teemu Sulosen kolmosella 7 − 2. Näin ero kaventui viiteen pisteeseen. Ajassa 12:37, Pattillon laitettua sisään kakkosen ja bonusheiton, ero kävi parhaimmillaan vain neljässä pisteessä. Edellisen ottelun tavoin, tämän lähemmäksi salolaisia Korihait ei kuitenkaan enää päässyt.

Vielä 16 minuutin kohdalla Korihait oli neljän pisteen tuntumassa ilmiömäisen alun pelanneen Pattillon suorituksilla. Kun 20-vuotias Ura Basketin kasvatti Riku Laine säkitti kolmosen ajassa 16:54, ote alkoi taas siirtyä vahvemmin vierailijoille. Toisen erän viimeisen kolmen minuutin aikana aikalisäkään ei olisi ollut pahitteeksi, koska sen verran väsyneeltä joukkue kentällä näytti. Muun muassa Rannikko ja erityisesti Jordan tyylittelivät viikinkiryhmän pitkän tauon johdoksi 36 − 48. Jordan sai koriin lay-upin myös aivan summerin soidessa. Silti tiukasti taisteltu ja vain kahdella pisteellä (21 − 23) hävitty toinen erä oli parasta Korihaita pitkään aikaan.

Pattillo oli tutun tehokas, etenkin ensimmäisellä puoliajalla, jonka aikana hän teki 22 pistettä. Koko hailauma sai pisteitä kasaan 20 minuutissa 36 kappaletta. Toisella jaksolla tilanne ei parantunut ja jopa Pattillon pisteiden tehtailu hiipui. Uusia ratkaisijoita ei Korihailta juuri noussut, kun Funderburk pystyi auttamaan toisella puoliskolla joukkuetta seitsemällä ja O’Brien viidellä pisteellä.

Gibsonin johtajuuden jäädessä vaihtopenkille loukatun nilkan johdosta, puolustus löystyi ja salolaisten korinteko kiihtyi. Upeasti mukana eläneet salolaiskannattajat heittivät löylyä kiukaalle, kun toinen puoliaika kirjattiin vierailijoille murskalukemin 29 − 61. Vaikka suurin osa erosta syntyi toisella puolikkaalla, koripallossa ei riitä että ottelusta pelaa lähes puolet hyvin. Jälkimmäisen kaksikymppisen aikana puolustuspään nukahduksien ohella Korihaista tuli turhan usein yksi yhtä vastaan puskeva päätön kana. Näin hain terävä purenta jäi käyttämättä, eikä viikinkien purjehdusta saatu loppumaan. Punavalkoiset olivat tänään parempia sekä katsomossa että kentällä reiluin numeroin 65 − 109.

Hienoa ottelutapahtumaa voi silti pitää suomalaisena koripallona parhaimmillaan, siitä ei puuttunut vauhtia eikä tunnelmaa. Salolta on hyvä ammentaa pelillistä oppia ja kovuutta tuleviin peleihin. Samoin salolaiselta fanikulttuurilta voidaan oppia paljon Pohitullin lehtereillä, jotka aikoinaan 80- ja 90-luvulla tunnettiin maan parhaista faneista. Back to the future -ajattelu sopii tähän kohtaan myös siksi, että tulevaisuudelta on toivottavasti odotettavissa lisää menestystä jossain vaiheessa. Nyt entinen mahtiseura puskee kyistä peltoa, jonka päässä kovan työn takana seisovat uudet uroteot.

Toisella puolikkaalla salolaisista eniten tasoaan nostivat Javontae Hawkins, joka teki alkuun vain kaksi pistettä ja jälkimmäisellä puolikkaalla jo 14 pistettä, keräten tehot 16/8/2 syöttöä. Samoihin tehoihin ylsi myös yksi ottelun hahmoista, Tobin Carberry 16 pisteellä, kuudella levypallolla ja kolmella syötöllä. Johnathan Jordan auttoi salolaisia 18 pisteellä, seitsemällä levypallolla ja seitsemällä syötöllä. Vilppaan paras pistemies lauantain pelissä oli Aaron Jones (20/3/2 blokkia). Myös Matias Ojala paransi peliään loppua kohden tehden 12 pistettä ja hakien levypallon kolmesti. Aina legendaarinen Teemu Rannikko viiletti Pohitullin parketilla kolmen pisteen ja viiden syötön veroisesti. Mikko Koivisto saalisti seitsemän pistettä ja kaksi levypalloa.

Korihaiden pisteidentekijöiden kaarti onkin listana huomattavasti lyhyempi. Sen kärkipaikalta löytyy hyvin tuttuun tapaan Juan Pattillo 30 pisteellä ja neljällä reboundilla. Ison härän heittotarkkuuksia ei voi moittia, sillä ne olivat laatuluokkaa, kakkoset 14/23 eli onnistumisprosentiksi tänään 61. Funderburk pelasi lopulta Pattilloa enemmän, yli 33,5 minuuttia pussittaen 12, hakien kaksi irtopalloa korin alta ja syöttäen pallon neljästi. Menetyksiä tuli kuitenkin takamiehelle aivan liikaa eli kokonaiset kuusi. Toisaalta sekä Pattillo että Funderburk kunnostautuivat myös donkkiosastolla. O’Brien teki seitsemän pistettä laittaen harvat heittopaikkansa sisään tarkasti, kakkoset tänään 3/3. Teemu Sulonen laittoi sisään kaksi kolmosta merkaten tilastoihin 6 pistettä, kaksi levypalloa ja kaksi syöttöä.

Vilpas Vikings oli levypalloissa tänään vahvempi 41 − 27. Menetyksiä vierailijoille tuli kuusi vähemmän ja riistoja viisi enemmän. Syöttöjä salolaiset hyödynsivät kahdeksan kertaa ukilaisia enemmän eli 23. Ratkaisevaa ottelussa oli salolaisten hakeutuminen korin läheisyyteen, mistä sen pelaajat tekivät peräti 54 pistettä, siis 26 pistettä Korihaita enemmän. Näin kakkosten onnistumisprosentti nousi kovaksi eli 75:ksi (27/36). Kolmosia vierailijat kiskoivat koreihin 12 lopulta 39 prosentin tarkkuuksin. Korihait ei vieläkään yltänyt sellaiseen kokonaissuoritukseen, jolla oma hyökkäyspeli helpottuisi ja vastustajan hyökkäyspeli vaikeutuisi, joten heittotarkkuudet kuvastavat nykyisiä haasteita. Edellisen pelin tapaan Korihaille vihellettiin reilusti sarjakärkeä enemmän virheitä, kaikkiaan 27 kun Vilppaalle vääriä peliotteita kertyi 16. Näin kapteeni Justus Kilpinenkin sai kauden ensimmäisen suihkukomennuksen. Viiden virheen vuoksi ennen aikojaan kentältä poistui myös O’Brien. Pelitilastot löytyvät Koripalloliiton palvelusta täältä.

Kahdesti Korihait yhteensä 74 pisteellä kukistanut paikallisvastustaja Salosta oli faniensa kiitoslaulut ansainnut, sen verran suvereenia peliä se esitti sekä 28. että 30. päivä. Vilpittömät onnittelut Saloon upeasta koripallokulttuurista ja upeasta joukkuepelistä.

Lehdistötilaisuudessa “tiukan” pelin antia käytiin läpi. Vastausvuorossa oli ensin Riku Laine:

− Olen tyytyväinen joukkueen suorittamiseen tänään. Nämä ovat aina vaarallisia pelejä, kun pelataan kahdesti näin lyhyen ajan sisään peräkkäin. Viime vuonna tulimme tänne ja voitimme viimeisen sekunnin heitolla. Nyt ei annettu kaverille sitä mahdollisuutta.

Laineelta kyseltiin myös Vilpas Ultrasin fanikulttuurista:

− Pitää antaa iso käsi Ultrasille ja salolaisille korisfaneille. Jos saadaan kolme täyttä bussillista joulun välipäivinä lähtemään Uuteenkaupunkiin katsomaan korista ja pitämään tuollaista mekkalaa, niin onhan se…Olemme kiitollisessa asemassa, kun saamme tuollaisen yleisön edessä pelata.

Juan Pattillo ei ollut yhtä iloisella tuulella ottelun jälkeen:

− Pelasimme hyvin ensimmäisellä puolikkaalla. He näyttivät tänään, miksi he ovat paras joukkue Korisliigassa. Meidän täytyy löytää päivä päivältä keinoja tulla paremmiksi.

− Matthew [Gibson] toi uuden dynamiikan joukkueeseen. Hän pelasi hyvin, mutta hän loukkasi itsensä. En tiedä, miten paha hänen loukkaantumisensa on.

Valmentajalupaus Joonas Iisalo totesi joukkueensa pelin olevan varsin valmista:

− Pakko myöntää, että olemme hyvässä vaiheessa tällä hetkellä. Tuolla keskittymisellä, vaivannäöllä ja toteuttamisen tasolla meitä ei ihan helpolla voiteta. Tässä on paljon kautta jäljellä. Koitamme säilyttää tämän tason ja kehittyä yksityiskohdissa. Olemme tietyllä tavalla aikataulusta edellä.

− Uusikaupunki oli hyvä ensimmäisellä puoliajalla. Matt Gibson toi heidän peliinsä toisenlaisen ulottuvuuden, mikä heiltä selkeästi oli puuttunut. Sitten kun hän loukkasi jalkaansa eikä pystynyt jatkamaan, se taittoi kamelin selän joukkueelta. Siihen tuli taas yksi vastoinkäyminen.

− Pelissä on jaossa vain 200 minuuttia. Olen todella tyytyväinen siihen, että on ne minuutit kellä tahansa meidän joukkueessa, jokainen tulee pelaamaan koko ajan joukkueelle. Se on tosi iso asia meille ja siihen olen eniten tyytyväinen tällä hetkellä. Meillä on loistavia pelaajia ja ihmisiä.

Lehdistöstä kyseltiin peluuttamisen positiivisesta ongelmasta:

− Olen peluuttanut lähes aina yhdeksän pelaajan rotaatiota. Uskon siihen, että 9-10 pelaajan rotaatio on kaikista fiksuin. Sitten kun mennään playoffeihin, pelataan joka toinen päivä. En usko, että seitsemällä pelaajalla voitetaan mestaruus. Meidän identiteetti on pelata laajalla joukkueella.

Korihaiden korpivaellukseenkin kyseltiin neuvoa Iisalolta:

− Se ei ole helppo tilanne, koska siinä on yleensä monta aiheuttajaa. Voi luoda uskon ja selkeyden siihen tekemiseen. Tänään ensimmäisellä puoliajalla Uki ei ollut mitenkään huono. Me olimme vain vähän parempia. Jos sen tekemisen tason saa säilytettyä 40 minuuttia, niin sillä tulee voitto. Edes Phil Jackson ei olisi kaivanut voittoa tästä ottelusta. Se vaatii aikaa ja uskoa kaikilta, jotta homman voi kääntää.

Damion Dantzler, joka on Iisalon tavoin valmentanut Loimaalla, ei pitänyt päävalmentajan pestinsä aloitusta helppona:

− Pelasimme kahdesti kolmen päivän sisään parasta joukkuetta vastaan. Tämä oli vasta neljäs päiväni täällä. Muutosten tekeminen vaatii aikaa. Ei ole väliä kuka tuodaan tähän tilanteeseen. Uuteen pelijärjestelmään tottuminen vaatii aikansa. On tiedettävä, mitä voi odottaa pelaajilta.

− Ensimmäinen puolikas oli tiukkaa peliä. Matt loukkaantui toisen jakson puolivälissä. Tunnen Mattin ja hän olisi pelannut, jos olisi vain voinut. Olen tyytyväinen pelaajiin. Näen parannusta tapahtuneen harjoituksissa ja työetiikassa, he yrittävät. Menemme päivä kerrallaan. Mattin loukkaantuminen sysää meitä taaksepäin. Rakastan opettamista. Kunhan kaverit ovat halukkaita oppimaan, voimme tulla paremmiksi.

− Ensimmäisellä puoliajalla onnistuimme paikkaamaan ongelmia puolustuksessa, pelinjohdossa ja johtajuudessa. Matt pärjäsi tässä mielessä hyvin, kunnes hän loukkaantui. Peli riistäytyi käsistä toisella puoliajalla, kun meillä ei ollut tarvittavaa pelinrakentajaa eikä johtajaa.

Sympatiaansa Korihaille osoitti myös takamieslegenda Teemu Rannikko Juha Laineen haastattelemana:

− Olen sen verran vanha, että muistan kuinka Uudestakaupungista lähti aikanaan paljon kannattajia vieraspeleihin. Menestys sanelee paljon. Jos joukkue pärjää, niin ihmiset löytävät paikalle. Tosin vaikeana hetkenä sitä kannustusta eniten tarvitaan.

Tältä Vilpas Ultrasin ja salolaisfanien voitontanssi pelaajien kanssa näytti ottelun jälkeen:

 

Korisliigaa jatketaan Korihaiden osalta seuraavan kerran vuoden 2018 puolella. Korihait pelaa sarjanousija Espoo Unitedia vastaan pääkaupunkiseudulla 3.1. ottelussa, jota voi seurata Fanseatin kautta. Sitten 14.1. vuorossa on vierailu Joensuuhun Kataja Basketin kotiluolaan. Omiensa pariin Korihait palaa 17.1. Tuolloin keskiviikkona kello 18:30 alkavassa pelissä vastaan asettuu Kouvolan Kouvot.

Hyvää alkavaa korisvuotta kaikille Korihaiden ystäville!